Oletteko koskaan ajatelleet minkälainen ruljanssi on pitää nimikoituna päiväkodissa hoidettavan lapsen vaatteet? Aivan järjetön.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nimikointihan on tarpeen vain ja ainoastaan sen takia kun tarhassa kuin tarhassa on sijaishoitajia lähes joka päivä ja hehän eivät ehdi (viitsi tms.) opetella sitä, että minkä värinen paita olikaan tänään päällä Tiinalla ja minkä värinen Maijalla. Siksi me vanhemmat joudumme heitä tässä avittamaan. Silti vaatteiden tai edes lapsen merkkaaminenkaan ei aina auta, koska näitä molempia kun tuppaa katoamaan päiväkodeista tämän tästä.

 

Nimikointiasiaa helpottaa se, että me vanhemmat voimme hankkia muutamien kymmenien eurojen investoinneilla merkkauskyniä, nimikointitarroja, nimikointinauhaa jne. Kätevä äiti (miksei isäkin) myös merkkailee piltin vaatteet kirjaimia kirjovalla ompelukoneella. Kaikkiin paitoihin, pöksyihin, hanskoihin, myssyihin, sukkiin, kenkiin, kumisaappaisiin, takkeihin, villapaitoihin ja voi herran tähden pikkareihin, kalsareihin jne. jne. on merkittävä lapsen nimi. Vaihtoehtoa ei ole.

 

Kun lapsukaisemme Teletappi-pehmolelu joutui (?) pikkurosvon käsiin Askon huonekalumyymälän sunnuntainäyttelyssä päätin, että tämän lapsen vaatteista, pehmoista, leluista ja vaikka myös lapsesta tulee jatkossa löytymään etunimi + sukunimen etukirjain ja äidin kännykän numero. Tätä päätöstä olen katunut.

 

Kaikki tyttäremme vaatteet ja lelut kulkevat iltaisin käsissäni olevan merkkausjärjestelmän kautta. Nimeä ja puhelinnumeroa merkkaan viikoittain ja jatkuvasti olen jäljessä merkkaamisesta. Tälläkin hetkellä lapsella on laatikollinen kesävaatteita, joita ei saa hänelle laittaa tarhaan päälle - k o s k a ne eivät ole merkattuja. Mieheni ei tätä ymmärrä ja siksi eilen minun merkkausjärjestelmääni kohtasi ns. Myrphyn laki.

 

Eilen olisin vielä laittanut piltin tarhaan hieman tuhdimmassa (merkatuissa) kevätvarusteissa mutta mieheni halusi keventää lapsen vaatetusta ja ottaa juuri tuosta käyttökiellossa olevasta laatikosta muutamia kesävaatteita. Ymmärrettävää. Ehdin aamukiireessä merkata lähes kaiken mutta nilkkasukat jäivät vaille nimeä. En kerta kaikkiaan tohtinut kirjoittaa pitkin sukan vartta nimeä ja nauhaa en olisi enää ehtinyt ompelemaan, joten sukat lähtivät päivähoitoon ilman lapsen nimeä.

 

Iltasella menin sitten noutamaan pilttiä tarhasta ja arvatkaa olivatko sukat tallella. Ei. Ei ja ei. Kaikki muut merkatut vaatteet olivat lapsukaisen päällä mutta sukat olivat lähteneet uusien jalkaparien kanssa toiseen kotiin, reppuun, lokerikkoon - ihan sama - mutta ne olivat menneet. Sijaishoitaja ei tiennyt.

 

Näin se on. Minä tiesin tämän, joten vaikea ei ole arvata mitä olen tehnyt eilisillasta yli puolen yön ainan kello yhteen saakka yöllä? Merkannut nilkkasukkia ja nyt on jokaisessa sukassa nauha ja nauhassa piltin nimi. Omassa etusormessa lisäksi parsinneulan painallusten jättämä isohko, punoittava reikä.

 

Mutta lapsi lähti tänään tarhaan hyvin merkatut sukat jalassaan. Sen sijaan lapsi itse on vielä ilman merkkausta. Tatskan teko olisi ainoa kestävä merkkausväline häntä ajatellen mutta en tiedä, muistelisiko hän minua aikuisena kovin lempeästi jos nuoren naisen peppua, mahaa tms. paikkaa koristaisi hempeän perhostatskan sijasta pesunkestävä, tatuoitu kestonimikointi; Pikku-Tiina ja Mamman känny? (";)