Tähän sopisi aloitus, että ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Vanha äitini vastaili minulle juuri puhelimessa ettei hän ole myynyt mökkiään kenellekään!? Hetkisen tunsin jo saaneeni oikean vastauksen kunnes tajusin selvääkin selvemmin. Äitini täytyy olla aika hullu, greisi, pipi -tai lahopää. Onhan näitä vaihtoehtoja mutta hän siis on ihan jotain muuta kun selväjärkinen ja asiaansa orientoitunut. Hetkittäin ehkä mutta ne hetket ovat aika harvassa. Antakaa mun kaikki kestää!

Hän on siis tänään Herramme vuonna 2005 sitä mieltä, ettei ole myynyt mökkiä vaan esittänyt veljelleni vain kysymyksen 'olisiko tämä halukas maksamaan mökistä 5000 euroa'? Kun sanoin tälle vanhalle ladylle, että kyllä puhe oli kaupanteosta ja veljenihän on tänään tulossa asia selvittämään niin se ei mennyt äitini jakeluun lainkaan. Siitä seikasta, että suullinen sopimus olisi pitävä, äitini ei pitänyt lainkaan ...

Silti olen nyt tehnyt päätökseni. En puutu mökin myyntiin enää. En liioin sen hoitamiseen tai korjaus-hankitojen rahoittamiseen. Pysyn taka-alalla ja otan kantaa vasta siitten mikäli vanhus aikoo kaiken muun lisäksi luopua myös viimeisestä vaateparrestaan ...

Oma työni kärsii tälläisestä hypyttämisestä. Pitäisi voida pitkäjänteisesti keskittyä työcaseihin ja koko ajan korvan juuressa kuuluu 'eipäs, juupas, eipäs, juupas'? Miten tälläisen ihmisen kanssa voi elää? Häh?