Lumi suli ja kesä tuli. Loma meni ja jo nyt tunnet tarvetta lähteä jonnekin. Työni aloitin kirjoittamalla tietokoneen tunnussanaksi marraskuu. Silloin lähtisin seuraavan kerran. Lomalle. Jo pelkkä ajatus helpottaa oloa kummasti. Silti eilen ajattelin, että moinen etälomittaminen vie minut kyllä pois tästä kesästä ja niistäkin hetkistä, joita voisin pitää lomina. Ohitan tunteita, olemisen fiiliksiä kun teen matkaa jo marraskuulle. Mutta hei! Jos se helpottaa oloa - niin miksi ei?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Eilinen päivä vierähti kotipihan kunnostustöissä. Toinen puoli talon tonttia on myllerryksen kourissa ja valtavaa istutuspenkkiä muokataan perinteiselle syreeniaidalle. Aidan on tarkoitus tulevaisuudessa peittää esteetön näkymä naapuritontille, josta saan seurata sukulaisteni ihmissuhdenäytelmää. Syreeniaita on täysin lumetta. Ei mikään voi peittää näkymää, jolle mieluusti rakentaisin mieluummin Berliinin-muuria jäljittelevän laitoksen kuin viehättävän viheraidan. No, jotain korkeusestettä nyt tyhjänä olevaan näkymään täytyy saada. Sekin helpottaa oloani.

 

Onko teillä koskaan ollut elämässänne ihmistä/ihmisiä, joiden olisitte toivoneet häviävän lähipiiristänne esimerkiksi Kuopioon, Kotkaan tai vaikkakin vain pois silmistä kauemmas kuin mitä 5 metriä ovesta ovelle on matkaa? Minulla on. Toinen on äidistäni eronnut isäni ja toinen on isäni nykyinen vaimo. Asumme viereisillä tonteilla ja ensi vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun viimeksi olen jutellut kummankaan kanssa. Kumman kaa olisin mieluummin? En kummankaan.

 

Vanhempani erosivat minun ollessa 13-vuotias. Ero ja sitä edeltävä aika oli vanhemmilleni riitaisa ja on edelleen, vaikka he ovat jo eläkkeellä olevia ihmisiä. Noin 25 vuotta sitten isäni tapasi nykyisen vaimonsa ja jos elämäni oli helvettiä omien vanhempieni ollessa yhdessä, tuli siitä isäni uuden avioliiton myötä tuplahelvetti. 30-ikävuoteen saakka jaksoin hymyissä suin. Sitten päätin lopettaa.

 

Isäni uusi kumppani ilmoitti ennen avioliittoaan isäni kanssa, että me (hänen tulevan miehensä) lapset emme sitten saisi puhua isälleni perheemme ajasta ennen häntä, lisäksi hänestä kaikki asiat mitä halusimme isällemme kertoa tuli kuitenkin kertoa ensin hänelle, jotta hän voisi päättää mitä isällemme yleensä voitaisiin kertoa?

 

Tällä tavoin hän pikkuhiljaa otti ohjaukset käteensä isäni ja meidän lasten keskinäisten suhteiden suhteen ja aloitti sekoilun, manipuloinnin, vihanlietsonnan, kieroilun, valehtelemisen jne. jne. Ostin aikoinaan tontin isäni talon vierestä tarkoituksena joskus rakentaa siihen koti itselleni ja miehelleni. Tontti oli 10 vuotta rakentamattomana omistuksessamme ja koko sen ajan isäni vaimo käytti tonttia kuin omanaan. Koskaan hän ei mitenkään auttanut meitä suunnitelmissamme tai valmisteluissamme kun pohdimme miten uuden kodin saisimme rakennettua mutta kun sitten päätimme rakentaa - päätti hän tehdä kaiken hankaloittaakseen elämäämme.

 

Lopulta talo valmistui ja pääsimme muuttamaan. Heti alkuun isäni vaimo oli esittämässä, että he haluavat rakentaa vajan meidän puolelle tonttia ja kun emme suostuneet siihen hän ehdotti yhteisen puutarhapihan rakentamista. Emme suostuneet siihenkään, jolloin hän vaati isääni rakentamaan tonttien välille korkean umpiaidan. Muutama viikko tästä alkoi isäni olla aamuisin ovemme takana kyselemässä mm. miksi olimme laittaneet yhden rullaverhon alas ja jättäneet sen siihen? Miksi emme postilaatikolla käydessä vilkutelleet hänen vaimolleen jne. jne. Hänen vaimostaan olimme kuulemma hänelle epäsytävällisiä?

 

Kun tätä viestin viemistä oli tapahtunut muutaman päivän ajan - sanoin yhtenä aamuna isälleni, että nyt olisi korkea aika vaimosi tulla näitä asioitaan selvittämään. Tähän hän vastasi; mutta kun hän ei voi? No voi, voi!

 

Samana päivänä päätyäni töihin soitin isälleni ja sanoin, että nyt jumalauta riittää tämä perhehelvetissä eläminen, olin elänyt sitä isäni ja äitini avioliitossa, nyt isäni uudessa avioliitossa ja nyt saisi riittää. Sanoin; jos muuta sanottavaa ei teillä ole - niin sitten ollaan omissa oloissamme ja pidetään turpamme kiinni ja ollaan puuttumatta toistemme asioihin!

 

Sanani olen pitänyt, vaikka kaikki harvat läheiseni sitä kummeksuvatkin. Samaan syssyyn ovat lopahtaneet yhteydenpidot myös muihin sisaruksiin. He kun eivät voi ymmärtää miksi en jaksa sietää isäni vaimon ominaisuuksia. Sanon hänen käytöstään nätisti ominaisuuksiksi, vaikka kyseessä on narsistinen persoonallisuushäiriöinen ihminen, sadisti, joka haluaa maailman kulkevan hänen pillinsä mukaan.

 

Joskus olen ajatellut, että voisimme kumota tämän puhumattomuuden. Esimerkiksi useita vuosia, joka joulu sisareni aina ehdotti sellaista ’yhteistä joulunäytelmää’. Eli menisimme kaikki isämme taloon syömään ja juomaan ja jakamaan joulun sanomaa. Hymyilisimme perseen reiästä toisillemme ja kehuisimme ja näyttelisimme ’yhdistynyt perhe-näytelmää’. En ole kuitenkaan lähtenyt mukaan moiseen ja kun jotain ’kalabaliikkia’ on isäni vaimo taasen saanut aikaiseksi, olen aina muistanut sanoa ’eipä koske minua’ ja ette usko miten ihanalta on tuntunut.

 

Joskus isäni yritti viritellä jotain keskustelua ’miksi emme puhu’ ja muutaman kerran olen saanut hänen vaimoltaan kirjeen jossa tämä pitää puhumattomuuttamme ’naurettavana’ ja tarjoaa samalla sovinnon kättään. Sitten taas kun on kulunut vähän aikaa, on isäni vaimo ehtinyt jälleen keksiä uusia aiheita kalabalikkiinsa’ ja jälleen olen saanut olla iloinen siitä, ettei minulla ole mitään tekemistä heidän kanssaan.

 

Näin se elämä jatkuu. Syreeniaita kasvaa, lapsenlapset kasvavat, tuntematon ukki naapurissa vanhenee ja lapsenlapsi oppii tuntemaan hänet vain naapurin Matti-setänä ja vaimonsa jonain akkana. Silti toivon, että jonain päivänä, joskus he kokisivat heräämisen ja muuttaisivat niin kauaksi minusta ja perheestäni kuin vain teitä ja junaraiteita riittää. Kun joskus ihminen tulee siihen vaiheeseen, että hän on valmis sanomaan jollekin toiselle ihmiselle hyvästi - Jumalan lahja olisi, jos se myös tarkoittaisi, ettei tämän toisen naamaa tarvitsisi nähdäkään enää ikinä. Olkoonkin tämä henkilö sitten ns. sukua tai ei.

 

Senkin vuoksi minun täytyy päästä pois kotoa. Lomalle. Se helpottaa ihmeen kummasti.