Ja tämäkin aamu on valkeutunut meille kaikille ja minulle on samalla valkutunut muutama fakta-asia itsestäni!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olen mitä ilmeisimmin ihminen, jonka rutiinitoimintojen häirintäraja on sama kuin kotimaamme helleraja. Meillähän aletaan hihkua lämpöaallosta, hellekesästä jne. heti kun mittarin lukema ylittää mojovat +10 astetta. Samoin alan hihkua minäkin mutta aivan päinvastaiseen suuntaan.

 

Tykkään herätä arkiaamuisin itsekseni. Keitellä kahvit, laittaa vaatteet valmiiksi minulle ja tyttärelleni, käherrellä hiuksiani asentoon jos toiseenkin mutta ennen kaikkea - tykkään virittää aamuäksönit vauhtiin aivan itsekseni.

 

Mutta auta armias, jos pieni, suloinen tyttäreni sattumalta herääkin vaatimaan huomiotani (aamuisin mies vie hänet tarhaan, joten se on tosi harvinaista mutta …). Tai sanotaan näin, että tytär vielä menettelee mutta jos käy niin, että mieskin herää pyörimään nilkoissani aamutuimaan - niin silloin pläjähtää asuntomme helleraja pika pikaa sellaiseen reilut +35 asteeseen tai oikeastaan minun punaisen päänihän se siinä kuumenee.

 

Anyway. Tänään siis sitten kävi niin ja suhtautumistani näihin ah! niin suloisiin perheenjäseniini tässä nyt äimästelen. Pikkujuttuhan tuo aamurauha-asia on mutta kun tuli siinä lisäksi tuossa pari tuntia sitten sanottua tai pikemminkin vingahdettua - muutama painavasanainen ärräpääkin - niin näin jälkikäteen fiilis tuntuu hiukka hölmöläiseltä.

 

Mitä muuta tästä voi sanoa; ostan jotain pientä (sovinto/hyvitys)lahjaa molemmille kotiin mentäessä ja huomenna aamulla pidän turpani kiinni!