Lähes koko joulukuun sairasteltuani minulta jäi varsinaisten jouluvalmistelujen tekemiseen kokonaista yksi päivä, yksi ilta ja lähes yksi yö.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aattoaamu kun valkeni, menin muutaman nukutun tunnin päälle vielä viimeistelemään pihan jouluvaloja ja kahvin hiljalleen valuessa keittiössä pannuun – istahdin alas ja minua ei mikään ottanut pannuun.

 

Koti oli mieheni ja minun yhteisestä ponnistuksesta pukeutunut Joulun punaiseen ja vihreään, 2 ½-vuotias tytär oli saanut itse koristella yli kaksimetrisen joulukuusensa ja hänestä se oli h i e n o mutta, niin se oli myös meistä vanhemmista!

 

Lapsen vilpitön joulumieli ja innokas pukin tapaamisen odottaminen tarttui meihinkin ja siivitti aattopäivämme iltaan mennessä iloiseen tunnelmaan. Miten sitä voikin tuntea joulun aivan uudella, ihanalla tavalla kun mukana on pieni oma tonttutyttö.

 

Joulupukki tuli (oli tosin lapsukaisemme oma isä) ja esitti roolinsa vallan mainiosti. Lapsukainen lauloi pukille kolme joululaulua. Istahti valokuvausta varten pukin viereen mutta ei vielä syliin, ensimmäistä kertaa kun vasta tapasivat … (”;)

 

Lapsi sai paljon lahjapaketteja ja osasi ne omin pikku kätösin, jopa availla. Hetken lahjoja mittailtuaan lensi samettinen joulumekko pois päältä ja alkoi leikkiminen, vanha anoppikin sai osallistua. En voi sanoa muuta kuin, että mulla oli hyvä Joulu – toivottavasti sullakin. Rauhallista Joulunaikaa ja tulevaa Uutta Vuotta 2006! Palataan silloin!