Eilen oli maanantai ja jos olenkin jossain vaiheessa sanonut, että perjantaisin ei ole mukava saada postia verottajalta – niin nyt joudun toteamaan, ettei ole maanantaisinkaan.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Voisin aloittaa tämän kirjoituksen listalla, jossa mainitsisin viisitoistatuhatta hyvää syytä miksi verottajalta ei ole mukava yleensäkään saada postia ja jokaisen syyn hinnaksi voisin laittaa yhden euron. Nimittäin sen verran verottaja haluaa mieheni maksavan veroja otsikolla: MAKSETTAVA JÄÄNNÖSVERO!

 

Kello oli noin 17 ja olin juuri saapunut kotiin. Riisuin lapseltani ulkoiluvaatteita ja samalla katselin kädessäni olevaa kahta maksulappua, joista ensimmäisen eräpäivä olisi 1. joulukuuta. Ensimmäisen kerran elämässäni oikein tajusin, etten saanut sanaakaan ähkäistyä suustani. Olin monttu auki.

 

1. joulukuuta minun pitäisi olla etelänmerellä viikon lomalla ja tämän kirjeen mukaan samaan aikaan pitäisi pankkitililtämme maksaa sellaiset mukavat 7 500 euroa verokarhulle! Lievä paniikki alkoi iskeä, eihän mieheni nettotulotkaan ole tuota luokkaa!

 

En sanonut mitään miehelleni, (jota itse asiassa vain nauratti saamansa veropläjäys) vaan painelin ulos samasta ovesta mistä juuri olin sisään astellut. Suunnistin auton renkaat vinkuen lähimmälle bensikselle ja ostin röökiaskin, hyvästi tupakkalakko, senkin kirottu verottaja! Siinä bensiksen kulmalla vedin kaksin käsin tupakkaa ja samaan aikaan päässä vain pyöri ja pyöri se yksi ja sama ajatus, jumalauta, viisitoistatuhatta euroa!

 

Noin kolmen vartin päästä kylmä ilma oli viilentänyt tunteitani sopivassa määrin ja varpaat sinisinä suunnistin takaisin kotiin. Rakas pieni tyttäreni tuli minua ovelle vastaan ja katseli minua aivan hoomoilasena, ’mihin äiti lähti sellaisella kiireellä?’.  ’Hornan kuuseen’ vastasin. Siitäpä tämä pieni pellavaa kipaisee juoksujalkaa isänsä luokse hihkuen ’äiti meni hoornankuuseen, äiti meni hooornankuuseen’.

 

Koko homma alkoi naurattaa. Voi vittujen vittu tätä armasta Suomenmaatamme ja tätä meidän virkamiesten työnteon tasoa! Kun katselin mieheni verolippua pystyin laskemaan, että luovutusvoittoveron käsittelijä yritti saada hänet maksamaan koko hänen vanhempiensa asunto-omaisuudesta luovutusvoittoveron, käsittelemättä omaisuuden verotusta kuten pitäisi eli perintönä saatuna asunto-osakkeena. Vero olisi näin laskettuna kuusinkertainen!

 

Huonosti nukutun yön jälkeen olin nyt aamulla työpaikallani hyvissä ajoin odottamassa mahdollisuutta soittaa verovirastoon tälle käsittelijälle, jolle juuri viikko sitten lähetin tarkan selostuksen kyseisestä luovutusvoittoveroasiasta.

 

Ja voihan vittujen vittu! Saatuani tämän virkailijan kiinni niin ennen kuin ehdin vetäistä henkeä, hän alkoi heti kärkeen selittää, että oli juuri tekemässä virkamiesoikaisua tähän mieheni verotukseen. ’Juu, kun se jouduttiin tekemään väärin sen vuoksi kun verovirastossa tietokoneet suljettiin 20.10 ja siihen mennessä piti jotain sinne laittaa, eikä postianne ollut vielä saapunut’. Päätit sitten laittaa oikein mojovan summan totesin, johon virkailija toteaa hiirulaisen äänellä ’mutta nythän se pienenee aika lailla’. Case close!

 

Itse asiassa sieltä voi tulla muutama euro takaisinkin mutta koskaanhan sitä ei voi varmuudella tietää miten verottajan kanssa käy. Jään siis odottamaan uutta kirjettä verottajalta ja kun se tulee, on 99 % todennäköisyydellä joko perjantai tai maanantai. Säilytän pössykät siihen asti.