Tiedäthän, että liika rönsyily on pahasta. Sitä sanotaan, että puhe rönsyili sinne tänne, matkalaukusta rönsyili tavaraa, rahankäyttö oli rönsyilevää, vatsamakkara rönsyili housunkauluksesta, suunnitelmat rönsyilivät, mikään ei pitänyt paikkaansa – kaikki rönsyili.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minulla ei rönsyile vaan minun elämässäni asiat soljuvat lonkeromaisesti eteenpäin, etsiytyen päämäärien lähelle tai lähteille. Moni projekteistani (työ tai koti) onkin varsinaisia mustekaloja. Otetaan nyt esimerkiksi kotipihamme puutarhatyöt.

 

Normaalisti jos ihminen ei jotain asiaa itse hahmota, hän hankkii tietoa itselleen asian asiantuntijalta. Teenkö minä niin. No en tietenkään. Olen laittanut kotitalomme pihaa useamman kerran ns. uuteen uskoon ja jokaisella kerralla minulla on ollut jonkinlainen 'suunnitelma' mielessäni, mitä haluaisin tehdä. Ja jokaisella kerralla olen saanut tuloksia aikaiseksi vain joutuakseni siihen tilaan, että alan taasen miettiä miten muuttaa juuri toteuttamiani puutarhaprojekteja.

 

Ymmärrän, että jos näin kävisi ihmiselle kerran tai jopa toisenkin, mutta entä kun näin käy samalle ihmiselle useamman kerran niin lienee aika selvää, että tällaisessa tilanteessa persoonaa kuin persoonaa alkaa pikkuhiljaa kaikenmaailman Kekkilät ja multasormet nyppiä. Aikoinaan näin pihamme ruusunpunaisten silmälasien läpi. Kuvittelin itseni istumassa pajutuolissa nurmen viheriöllä omenapuiden varjossa. Nurmi ei suostunut kasvamaan ja omenapuut söivät jänikset ja pajutuoli mätäni paikoilleen kaikesta sateesta ja lumesta.

 

Sitten päätin muuttaa maisemani japanilaista puutarhaa mukailevaksi ja tilasin kuorma-autolasteittain uutta multaa, hiekkaa, kiviä ja sain litroittain hikeä sekä kipeän selän mutta sain myös aika siistin pihan. Ensimmäisen kesän kaikki näytti hyvältä. Seuraavana saapuivat rikkaruohot, pihan pohjatyöt oli luonnollisesti tehty huonosti. Kirosin ja kitkin ja muistelin kaiholla aikoja, jolloin puutarhanhoitoni oli Sarviksen laatikon täyttämistä ja tyhjentämistä. Taisin joskus jopa hieman itkeäkin.

 

Sen jälkeen seurasi muutama pakon sanelema hiljainen puutarhavuosi ja <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />500 neliömetrin pihamme alkoi jo muistuttaa ränsistynyttä viidakkoa. En tehnyt pihatöitä mutta ajatusteni "puutarhalonkerot" eivät levänneet vaan jatkoivat kulkuaan suuntaan jos toiseen. Lopulta lonkeroita oli jo niin paljon, että aloin suunnitella puutarhasuunnittelijan kutsumista hätiin. Naapuri ehti kuitenkin ennen minua. Siellä hän eräänä kesäkuun päivänä liihotteli levälahkeisissa pellavahousuissaan ja käsiään levitellen kertoi suunnittelijalleen omista puutarhalonkeroistaan. Kului kolme viikkoa ja suunnittelija tuli kertomaan naapurilleni hänen uudesta puutarhasuunnitelmastaan, joka oli täynnä suunnittelijan loihtimia ihania ideoita – siis suunnittelijan omia puutarhalonkeroita.

 

Tätä seurasi naapurini työteliäs viikko, jolloin hän tilasi pihalleen kuorma-autolasteittain multaa, hiekkaa, kiviä ja taimia. Sen jälkeen heillä alkoi koko kesän kestänyt uurastus, jolloin he muokkasivat pihaansa suunnittelijan vision mukaiseksi. Tämä kesä oli naapurini pihan 'ensimmäinen kesä' ja juhannuksen tietämillä kuulin kuinka hän totesi miehelleen, 'ei näytä nuo taimet hyvältä tuossa, eikä nuokaan, pitäisiköhän kaikki siirtää ja laittaa toiseen paikkaan?'.

 

Jos olinkaan miettinyt puutarhasuunnittelijan palkkaamista, päätin sen nyt saman tien unohtaa sillä lopputuloshan olisi minulla sama kuin naapurillani ja siihen riittävät kyllä minun omatkin lonkeroni. Nyt ajattelen niin, että silloin kun en jaksa puutarhalonkeroistani välittää, voin aina jouhevasti ottaa tilalle kodinhoitohuoneen lonkerot, vaatehuoneen lonkerot, varastohuoneen lonkerot, kodin viherkasvilonkerot, alushousulonkerot jne. nimittäin minulla näitä piisaa.

 

Seuraavaksi hankin itselleni sellaisen puutarhatyövälineen, jolla voin katkoa kaikki lonkeroni. Kävisikö siihen jonkinlainen katkaisusaha, vai moottorisaha, tai sirkkelisaha - niin ja myös käynti ammattiauttajan luona voisi auttaa minua.

 

* * *

 

Lapsi voi tänään jo paljon paremmin. Mitä nyt nuhayskäkuumeen lisäksi vaivana oli korvatulehdus ja tämän lisäksi hän on kotona ollessaan hankkinut molemmat silmät mustiksi tippumalla lasten puisesta keinusta ja keinu iski häntä suoraan päähän, lisäksi toiseen käden kyynärpäähän tuli palovamma kun hän hieman liukui parketilla käsillään …

 

Voi kun tämä (työ)päivä jo päättyisi. (";)