Kuluneen vuoden aikana olen tehnyt töitä naisihmisen kanssa, jonka eräästä kollegaamme kohtaan esittämistä kommenteista on pikkuhiljaa alkanut saamaa sen käsityksen, että tässäpä taidetaan panetella toista ihmistä ja ihan tarkoitushakuisesti?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Hän on antanut ymmärtää, että kollega tuottaa ehdoin tahdoin huonoa ilmapiiriä lähellään oleville. Kuulemma ihmiset tämän ympärillä eivät pidä kollegastamme ja lisäksi kollega kertoo heidän yhteiselle esimiehelle perättömiä asioita panettelijasta kuten siitä, että panettelija olisi alkoholisoitunut ja haisee usein aamuisin viinalle? Hajuseikka on asia, jonka moni muukin on huomioinut mutta …

 

Anyway. Panettelija osasi kuitenkin kertoa vastavuoroisesti, että naimisissa olevalla kollegalla olisi suhde erääseen nuoreen mieheen työpaikallamme ja tästä asiasta hän kertoi melkoisia olettamuksia ja antoi selvityksiä. Oli jopa sitä mieltä, että esimiehen tulisi asiaan puuttua ja vaikka irtisanoa kollega tämän vuoksi. Suhteesta ei kuitenkaan saatu näyttöä ja nyt panettelija ei halua puhua asiasta halaistua sanaa?

 

Eräänä päivänä vain se tajusin. Minun pitäisi hoitaa joitakin työasioita panettelijan kanssa ja kuitenkin aina työasioiden välissä hän kertoili näitä tietämiään totuuksia muutamista muista ihmisistä? Hetken ajan aloin miettiä itsekseni; mitähän hän puhuu minusta? Mielenkiintoista.

 

Mutta vielä mielenkiintoisemmat näkymät aiheeseen sain kun aloin miettiä syitä sille miksi tämä panettelija panettelee joitain toisia ihmisiä? Mitä hän siitä saa tai pikemminkin mitä hän siitä kuvittelee saavansa?

 

Tämä pienikokoinen (fyysisestikin) panettelijaihminen on ilmeisesti pieni myös henkiseltä kapasiteetiltaan. Siksi hän etsii ympäristöstään kohteita, joita panettelemalla saa itsensä näyttämään suuremmalta, paremmalta, tärkeämmältä ja ennen kaikkea ihmiseltä, joka on oikeassa, joka tietää miten asiat ovat. Hän pyrkii alleviivaamaan muiden sanomat ominaan ja olemaan läsnä palavereissa, koska hänellä on 'tässä juuri nyt toinen paltsu alkamassa'.

 

Hän ei kuitenkaan tuota syvällisiä ajatuksia tai ratko ongelmia – hän tekee niitä. Pahimmassa tapauksessa panettelija saa muut uskomaan rooliinsa ja sanomaansa eli esimiehet ja ehkä muutamat välipalleilla istuvat ressukat mutta pahimmassa tapauksessa hän raivaa 'kilpailijansa' pois tieltään kenenkään tätä huomaamatta. Entä sitten. Hän silmääkään räpäyttämättä jatkaa omaksumallaan tiellä ja ihmettelee kun junnaa kuitenkin paikallaan, eikä ura urkene. Ennen pitkää joku sitten huomaa, ettei tämä henkilö ole sitä mitä antaa meidän ymmärtää mutta asialle ei voi tehdä mitään.

 

Panettelijalle ei kukaan voi mitään ja lopulta hänen kauneinkin mielistelevä hymynsä muuttuu irvokkaaksi irvistykseksi, jokainen sanottu paha sana tulee hänen luokseen moninkertaisena, selkäranka taipuu kaiken valehtelun ja mustamaalaamisen alla ja hän ajautuu hiljalleen omaan mustaan loukkoonsa, mihin on saanut tungettua sitä ennen joukon muita ihmisiä.

 

Olen näitä tapauksia ennenkin nähnyt ja eniten minua on ihmetyttänyt kuinka taitavasti tällainen ihmisketale nousee tuhkansa seasta aina uudelleen ja uudelleen mutta mikä pahinta, jatkaa samalla tavalla eteenpäin, mitään tavoissaan muuttamatta ja mitään teoistaan oppimatta? Ehkä hymyilee jokaisen pudotuksen jälkeen vieläkin leveämmin? Näitä ihmisiä on joka puolella meitä, pidä tämä mielessäsi.