Ystäväni lähetti minulle sähköpostiviestin, joka päättyi virkkeeseen " Mulle on kyllä tässä kesän aikana tapahtunut jonkun verran, siis lähinnä perheen sisäisiä juttuja joista sitten joskus kun toivottavasti näemme <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

kerron lisää ...".

 

Ihminen, joka aina kertoo kaiken suoraan kirjoittaa minulle edellä mainitun viestin, joten oli aika ilmeistä, että halusin tavata hänet ja mahdollisimman pian.

 

Näimme maanantai-iltana ja menimme Caruseliin kahville "et tiedä, mitä on tapahtunut, mua aivan oksettaa tää kaikki mutta, mutta mun miehellä on toinen nainen".

 

Leukaluuni loksahtaa auki. Mitä helvettiä? Kaksikymmentä vuotta yhdessä, nainen on kuin aurinko, kaksi ihanaa ja kaunista lasta, kodikas koti ja nyt tämän m i e h e l l ä on toinen nainen? Vieras naikkonen, nökittävänä ja pökittävänä. Voi helvetin helvetti uudelleen!

 

Istun ja lipitän pähkinälatteani ja samalla kuuntelen vuolasta tarinaa naisen aviomiehestä, joka on pitänyt lähes vuoden yllä suhdetta heidän tyttärensä parhaan äidin, yhteisen (yh-) tuttavan kanssa. Ovat lenkkeilleet yhdessä, käyneet Pernut yhdessä, tsiigailleet toisinaan kiimassa lasten harrastuksissa, piilotelleet pihan metsikön kätköissä yhdessä, jotta saataisiin olla yhdessä ja harrastaa sitä ihanaa piiloseksiä yhdessä. Voihan kilin kintut! Asuvat nimittäin lisäksi aivan lähekkäisissä rivareissa.

 

Naisen mukaan tämä selittää miehen vuosi sitten alkaneen lenkkeilyinnostuksen, jonne kaveriksi ei kelpuutettu omaa vaimoa (no eihän sitä kolmistaan olisi kehdannut varmaankaan ehdottaa). Tämä selittää miehen kiihkeän halun matkailla yksin (?) jne. Tämä selittää paljon.

 

Tarina päättyy kuitenkin surkeasti, kaikkien osalta. Kaksoiselämän kyllästyttämä rakastajatar, lähettää miehen vaimolle kesäkuussa tekstiviestin "kysy sun mieheltäsi, pitäisikö sen tulla käymään mun luona?". Viesti on niin outo, että vaimo vastaa viestiin, "miksi mun pitäisi kysyä häneltä tälläistä, tarkoitatko, että minun pitäisi tulla eli meidän pitäisi tavata?". Heti tulee vastaus "kysy sun mieheltäsi?".  vaimo menee miehensä luokse ja kysyy "mitä tämä viesti tarkoittaa?". Mies pitää kännykkää kädessään, katsoo vaimoaan ja sanoo "mulla on suhde tän kanssa". Vaimo ei saa sanottua mitään, hän menee mykäksi, ryntää vessaan ja oksentaa ja oksentaa.

 

Illalla keittiön pöydän äärellä vaimo kirjoittaa tekstiviestin tuttavalleen, lapsensa parhaan kaverin äidille, miehensä naikkoselle "ei se tule, se itse sanoi niin, kysy itse siltä". Sen jälkeen vaimo ei ole ollut naiseen missään yhteydessä, eikä aviomieskään.

 

Miehelle oli selvää, ettei hän halua perhettään jättää, jäisi kotiin vihityn vaimon luokse - jos saisi? Olisi niin paljon syitä miksi jatkaa kun oli niin paljon syitä miksi aikoinaan mentiin yhteen. Pitkö tämän kaiken tapahtua, että mies osasi laskea yhteen yksi plus yksi = en halua olla yksin? Tapahtumien jälkeen aina kun vaimo ajattelee tai puhuu miehestään tai tämän rakastajattaresta häntä alkaa oksettaa. Edelleenkään hän ei raivoa, ei miehelleen, eikä tämän naikkoselle – hän etsii asuntoa, johon muuttaa, koska hän haluaa niin kauas kuin mahdollista tuosta naapurinaikkosesta, jonka läsnäolo on kuin huutomerkki muistuttamassa häntä tapahtuneista. Mies ehkä muuttaa mukana, ehkä ei. He ovat puhuneet, mies ei omien sanojensa mukaan rakastanutkaan tätä naapurinaista kuten vaimoaan, sai vain jotain, mitä oikein tarjottiin?! Nyt rakastajatar on ollut jo pitkään sairaslomalla stressin ja masennuksen vuoksi. Voi, voi!

 

Minulla on ollut toinenkin läheinen ystävä, joka liittyy tarinan aiheeseen. Hän oli myös sinkkuäiti, eronnut ja jolla on kaksi teini-ikäistä lasta. Jo vuosia hän oli vain ja ainoastaan "kolunnut" läpi naimisissa olevia miehiä. Ja niitä oli ehtinyt olla jo aika monta. Muutamia vuosia sitten myös netistä ja sen seuranhakusivuista tuli hänelle suorastaa pakkomielle ja sieltä hän löysi seuraa ja usein mutta aina ukkomiehiä toinen toisensa perään. Toissa kesänä kun hän oli lastensa kanssa mökillämme vieraana ja huomasin miten hän katseli miestäni, puhutteli tätä kujerrellen ja lässytti sitä sun tätä. Tilanne veti minut hiljaiseksi kun hän illan suussa alkoi kysellä minulta suoraan aika intiimejä asioita parisuhteestamme… ja sitten minulla välähti. Jumalauta, sehän aikoo vokotella mun miestäni! Muutama valittu sana omasta suustani teki tämän naikkosen hiljaiseksi ja muutti välimme lopullisesti. Kannattiko?

 

Tarinan opetus on; ei kannata vokotella varattua miestä.