Jo vuosia olen ollut varsinainen yökukkuja. Olen viettänyt iltaöitä ja vain ja ainoastaan tv:n ruutua katsellen.  Suurinta intohimoani oli torkkua puoliunen ja valveen välimailla ja aina välillä silmäillä unensekaisilla silmillä tv-ohjelmaa, milloin mitäkin. Aviomies aina kummasteli tapaani ja totesi, että miksi et voi mennä nukkumaan kun sinua kerran nukuttaa? Vastasin aina; vaan kun haluan katsoa televisiota!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sitten jossain vaiheessa minäkin sen ymmärsin, että päiväväsymykseni takana olivat nuo huonosti nukkumani yöt. Yökukkuminen tuli siksi jättää. Joitakin viikkoja koin vieroitusoireita ja toisinaan minut taasen valtasi lapsenmielinen kapinamieli, jolloin hoin itselleni; miksi minä en saisi valvoa ja torkkua tai torkkua ja valvoa … - miksi?

 

Ja sitten tuli uni, makea, syvä ja nopea. Jokainen ilta sain kohdata tuon ihanan ystävän, painaa pääni puhtaan valkoisille lakanoille, käpertyä patjalle ja nukkua.

 

Tv-torkkuminen alkoi pikkuhiljaa tuntua vain pahalta unelta ja jokailtainen, aikainen nukkumaanmeno taivaalliselta. Nyt nousen aamuisin virkeänä, saan asioita aikaiseksi, eikä myöhässä olon tunne piinaa minua, automatkani soljuvat Helsingin ruuhkaisilla väylillä ja kaikki hyvin nukutun yön takia.

 

Joskus viikonloppuisin palaan paheitteni äärelle ja torkkuvalvon tv:n äärellä, vain huomatakseni aamulla miksi sitä ei kannata tehdä. Vireystaso laskee ja olo on jotakuinkin krapulamainen, vaikka viinaksia en olisi edes maistellut. Sen saa aikaan väsymys.

 

Töissä oli muutama ylityöntäyteinen päivä tiedossa heti maanantaista alkaen ja tietoisesti päätin nukkua viikonlopun yöni mahdollisimman hyvin. Se kannatti. Näin hyvää viikon aloitusta minulle ei ole ollut kuukausiin!

 

Hyvää yötä kaikille!