Kesäkuussa jätin blogini tyystin oman onnensa nojaan ja painelin kesälaitumille. Saman tein kännykkälleni. Joitain vieroitusoireita kuitenkin sain. Muutamana päivänä ajatukset siirtyivät väkisinkin tekemään tekstiä ja levottomat sormet näppäilivät kännykkää auki ja kiinni. Moinen hetekuilu oli kuitenkin nopeasti ohi ja lopulta annoin itselleni luvan vain olla. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Niin kesäloma alkoi ja minä sain kuin sainkin saippuantuoksuisen aamuni kylpyhuoneen hämärässä, sain upottaa varpaani puhtaaseen järviveteen, sain pienen tyttäreni viideksi viikoksi seurakseni päivän jokaiselle tunnille ja sain katsella, kuunnella häntä ja vain ihmetellä tuota pientä kasvavaa lasta. Sain myös kepistä päähäni kun tämä pieni tyttäreni halusi kesälomani viimeisenä päivänä muistaa minua pienellä kopautusharjoituksella. En kerro mitä sen jälkeen tapahtui mutta asiaa vatvottiin jonkin aikaa kyllä.

 

Uutta työpaikkaa, vanhassa firmassa en kuitenkaan saanut, enkä saanut karistetuksi muutamaa kiloa kupeiltani mutta sen sijaan olen saanut kannettavakseni muutaman ylimääräisen kesäkabanossin vyötärölleni. Sen vuoksi saan aloittaa rankat kuurit niin syömisen kuin liikkumisenkin suhteen. Paino alas ja kunto ylös, siitäs saan!

 

Sain kesämökkiin muutaman kesämummon vieraiksi ja siitä sain muutamia mukavia hetkiä, joita muistella. Sain lisäksi auringonrusketusta iholleni, joka on harvinaista. Sain kiukutella, sain nauraa, sain muutamia uusia ihmiskohtaamisia, hyviä ja lämpimiä sellaisia. Lapseni kautta sain paljon sellaista, joka lämmittää sydämessä varmasti pitkään. Katsella hänen liikuttavia ensikohtaamisiaan pupujen, hevosten, lampaiden, possujen kanssa ja huomata miten meille aikuisille niin tavalliset asiat voivat nostaa tuollaisen pienen ihmisen aivan taivaan ääriin. Joka päivä.

 

En saanut kesälottovoittoa. Toinen kesämummoista kadotti mystisesti kuponkini ja raha-arpani. Mummo ei tästä kuitenkaan saanut kyytiä. Minä kylläkin harmituksen, jonka tunnen vieläkin sisuksissani. Joku onnekas on sitten löytänyt täyden lottokupongin ja raaputtamattoman raha-arvan. Mummon puolesta toivon, ettei jonain päivänä iltapäivälehdissä ole juttua onnellisesta voittajasta, joka löysi kupongin tai arvan …

 

Sain yhden maksumuistutuksen, yhden parkkisakon ja syödä pari päivää taivaallisen makuisia karjalanpiirakoita. Lisäksi sain pestä kotona hysteerisenä luonnonvalkoista päiväpeittoa ja tyynyjä kun kissanhoitajamme (19 v. veljentytär) oli mennyt lepäämään niiden päälle hiusväri (musta) päässään. Hänellä oli Tuska-festivaalit ja minä pesin tuskissani. Tahrat olivat violetin värisiä ja niiden puhdistamiseen sain menemään kaksi pulloa kloritea. Kissanhoitajaa ei ole sen jälkeen sattunut näkymään. Joskus kyllä ihmettelen mitä ihmisten päässä oikein liikkuu …

 

Sain siis kesälomani. Sain sen toivomani kesälookin, sain myös kroonisen väsymyksen (yövalvomista joka yö) ja sain ruusufinnin kasvoihini. Yhtä kaikki mutta sain kesälomani. Lisäksi vielä viikon verran saan olla omissa oloissa työpaikallani ja sen jälkeen saan alkaa töihin. Sain kirjoitettua tämän elokuun avaukseni ja tämän jälkeen katson saanko aikaiseksi ilmoittautua vesijumppaan.

 

Nyt sinä saat poistua täältä ja minä saatan myöhemmin palata kirjoittamaan tänne jotain hieman järkevämpää! Hyvää kesää ja lomaa suomalaiset!