Oletko juorulintu?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kerrotko sinä juttuja joistakin eteenpäin? Mukavaa puuhaa olla juorulintu, eikö vain? Juorusin juuri tänä aamuna, kerroin toisen tokaisemaa eteenpäin ja analysoin tarinaa vielä lisää itse. Se oli hyvä juoruhetki ja me kaikki naurettiin.

 

Ajatustoimintaa

 

Ärsyttävä piirre omasta mielestäni itsessäni on se, että jään päivän aikana useita kertoja tuijottamaan jonnekin ja miettimään milloin mitäkin.

 

Viime viikolla lapsi yllätti minut ajatuksistani mietteliäänä ja kysyi ”mitä sinä äiti teet?” vastasin arvoituksellisesti ”äiti miettii”.

 

Nyt jos hetkenkin katson jonnekin tai pysähdyn miettimään, lapseni katsoo minua ja tokaisee ”älä nyt mieti siinä vaan mene ...” tai jos menen hänelle jotain hakemaan, kuulen perässäni toimintaohjeena ”älä sitten jää sinne mitään miettimään …tuu heti takas …”. Minä kuulemma mietin liikaa.

 

Millä saa sekasorron pois talosta?

 

Joulun jälkeen kodissani on vallinnut hallittu ja hillitsemätön kaaos. Jokainen viikko päätän tarttua sekasortoa sarvista ja raivata kotiini feng sui-tyyppisen, harmonisen ja tasapainoisen olotilan. En ole saanut aikaiseksi, en ole keksinyt millä sen saisi sieltä raivattua pois.

 

Sen sijaan olen tanssinut perjantai-iltana 2 v 10 kk ikäisen tyttäreni kanssa lumihiutaletanssia, jossa leijuttelimme kaikkia käsiimme saatuja (äidin ah! niin arvokkaita) huiveja lattian ja katon välimaastossa, kipittäen edes takaisin asuntoamme. Kodin sekasorto paheni pahenemistaan mutta lapseni oli onnellinen.

 

Huutokauppias

 

Olen vihdoin löytänyt sisäisen huutokauppiaani. Jo vuosia olin se, joka lahjoitteli läheisille ja tutuilleen milloin mitäkin arvotavaraa ilmaiseksi, koska en tiennyt miten muuten niistä pääsisi eroon.

 

Vuonna 2004 lahjoitin antiikkipetsattuja huonekaluja (uudehkoja), uusantiikkia, Arabian astioita (uusia), sisustustavaraa ja kankaita ja saajat ottivat ne aina helposti vastaan. Totta kai ottivat, vain hullu ei ottaisi.

 

Jossain vaiheessa minuun iski kitupiikki ja yritin selvittää miten saisin edes muutaman lantin aivan käyttökelpoisesta tavarastani ja sitten löysin vahingossa netin huutokaupan.

 

Sen jälkeen ovat tuttavat jääneet nuolemaan näppejään ja minä olen saanut tavaroistani vastineeksi rahaa.

 

Kääntöpuoli on ollut kuitenkin se, että kun mm. eilen katselin mitä huutokaupassa voisi saada esimerkiksi Arabian Myrna-kahvikalustosta ja yllätyksekseni huomasin, että jopa pari sataa euroa niin melkein läpsäisin itseäni kasvoihin; annoinhan juuri sellaisen ja vielä käyttämättömän kaluston eräälle tuttavalleni. En muista sainko edes kiitosta.

 

Nyt, onneksi olen löytänyt sisäisen huutokauppiaani. Tuttavat vaviskaa, ilmaislahjojen aika on ohi!